Anni, 89 vuotias: Näin erakko asuu maatilallaan Baijerissa!

Anni, 89 vuotias: Näin erakko asuu maatilallaan Baijerissa!

Mitä Innernzellissä tapahtuu? Täällä asuu merkittävä Anni Sigl, joka 89-vuotiaana elää menneisyyttä muistuttavaa elämää. Hän viettää päivänsä pienellä erakkotilalla aivan kuten hänen vanhempansa tekivät sata vuotta sitten. Anni, joka osti pitkähihaisen poolopaidan 25 vuotta sitten ja käyttää itseommeltua esiliinaa, on luonut itselleen vaatimattoman mutta täyttävän elämän.

Vain 490 euron kuukausieläkkeellä Anni hallitsee arjensa taitavasti. Hän asuu noin 20 neliömetrin huoneessa, joka toimii keittiönä, olohuoneena ja makuuhuoneena. Heidän wc:nsä on piha-alue puutarhassa, eikä siellä ole lämmitystä tai juoksevaa vettä. Anni on kuitenkin oppinut selviytymään olosuhteista lämmittämällä kiuastaan ​​puulla ja pitäen 16-17 asteen lämpötiloja miellyttävänä. Hän saa veden lähteestä, jota hän ruokkii kivikaukalosta – perinnön edesmenneeltä aviomieheltään Aloisilta, jonka isoisoisä kerran porasi lähteen.

Rikas perinne sopusoinnussa luonnon kanssa

"Täällä on aina jotain tekemistä!" Näin Anni kertoo elämästään yksinäisyydessä. Hän nauttii rauhasta ja vapaudesta, jonka tämä elämäntapa hänelle tarjoaa, ja hänellä on "Maukl"-niminen kissa, jota hän rakastavasti kuvailee "villiksi paholaisena". Anni hoitaa puutarhaansa, jossa hän kasvattaa vihanneksia ja hedelmiä. Joskus hän tarvitsee apua ostosten tekemisessä, mutta usein hän ajoi itse traktorilla ruokakauppaan. Kesäkuukausina hän prosessoi korjatut hedelmät ja vihannekset, keittää hilloa ja pakastaa kurkkuja, vaikka hänellä on toisinaan vaikeuksia puuttuvien hampaiden vuoksi.

Jatkuva yksinäisyys on haaste monille iäkkäille ihmisille. Berliinin instituutin mukaan yksinäisyys on laajalle levinnyt sairaus, joka usein heikentää ikääntyneiden ihmisten elämänlaatua. Etenkin 75-vuotiaat ja sitä vanhemmat kärsivät, mikä korostaa tarvetta torjua sosiaalista eristyneisyyttä. Väestökehitys osoittaa, että ikääntyneiden määrä lisääntyy tulevaisuudessa ja maaseutualueiden infrastruktuuri heikkenee. Kuntien on luotava sosiaalisia kohtaamispaikkoja ja edistettävä osallistumista yksinäisyyden torjumiseksi, kuten Berlin-instituutin keskustelupaperissa kuvataan.

Yksinäisiä hetkiä ja uusia tuttavuuksia

Anni ylläpitää kontaktejaan ja lukurutiinejaan lukemalla sanomalehteä päivittäin ja osallistumalla seutuyhteisöön. Hän on tehnyt itselleen mainetta ja häntä arvostetaan uusien omenalajikkeiden jalostajana, mikä tuo hänelle monia vierailuja. Kerran Bayerischer Rundfunk teki hänestä ja hänen kumppanistaan ​​Aloisista raportin, mikä toi hänelle eräänlaista mainetta, jota hän käyttää vaatimattomasti. Hänen henkilökohtainen tarinansa heijastaa hänen raskasta elämäänsä lapsuudesta asti, jolloin hän joutui taaperona ruokkimaan kanoja ja kävelemään kuusi kilometriä kouluun, usein syvän lumen läpi. Anni arvostelee sitä, että nyky-yhteiskunnan on saavutettava vähemmän, ja hymyilee usein terveydellisistä rajoituksistaan ​​​​huolimatta.

Maassa, jossa yksinäisyys on monien ikääntyvien ihmisten jatkuva kumppani, Anni elää omavaraisuuden täydellisyydessä. Hänen esimerkkinsä osoittaa, kuinka positiivisella hengellä ja luontoon sitoutuneella voi elää sekä tyydyttävää että omaehtoista elämää ja samalla kohdata iän tuomat haasteet.

Innernzellissä käy selväksi, että yksinkertainen elämä voi olla rikasta ja jännittävää - inspiroiva oppitunti kiitollisuudesta ja sinnikkyydestä. Annin säilyttämät tarinat ja perinteet ovat tärkeitä paitsi hänelle itselleen, myös yhteisölle, jota hän rikastuttaa elämäntavallaan.