Uusi pastori Pyrbaumille: Dosseh-Anyron vahvistaa seurakuntayhdistystä!

Uusi pastori Pyrbaumille: Dosseh-Anyron vahvistaa seurakuntayhdistystä!

Mitä alueen katolisessa kirkossa tapahtuu? Äskettäin julkistettiin jännittävä nimitys: Casimir Akoli Dosseh-Anyron, 56-vuotias Postbauer-Heng-Pyrbaum-Seligenportenin seurakuntayhdistyksen Pyrbaumin seurakunnan pastori, työskentelee 1. tammikuuta alkaen myös pappisavustajana Postbauer-Hengin ja Seligenportenin seurakunnissa. Tällä henkilökohtaisella sitoutumisella on tarkoitus vahvistaa yhteistyötä seurakuntayhdistyksen sisällä Eichstättin hiippakunta raportoitu.

Alun perin Pariisissa syntynyt ja Togosta kotoisin oleva pastori Dosseh-Anyron on tehnyt vaikuttavan uran. Hänet vihittiin papiksi vuonna 2004 ja työskenteli aluksi pappina Nürnbergissä ja Pleinfeldissä. Seuraavan askeleen hän otti vuonna 2006, kun hän muutti Rupertsbuchin, Schernfeldin ja Schönfeldin seurakuntiin ennen Pyrbaumin seurakunnan johtamista vuonna 2008. Hänen uransa ja sielunhoidossa vietetyt vuodet osoittavat hänen suurta sitoutumistaan ​​yhteisöön.

Polku täynnä sitoutumista

Sitoutumalla hän haluaa nyt entisestään tiivistää olemassa olevaa yhteistyötä seurakuntansa sisällä. Tämä hyödyttää paitsi seurakuntayhteisöä myös alueen uskovia, joille näiden toimenpiteiden avulla pyritään parantamaan sielunhoitopalvelujen saatavuutta. On tärkeää, että papit ja yhteisöt työskentelevät yhdessä vastatakseen tämän päivän haasteisiin.

Aikana, jolloin yhteisöllisyys on korkealla, pappien rooli on entistä tärkeämpi. Casimir Akoli Dosseh-Anyron tuo työhönsä paitsi tarpeellisen kokemuksen myös syvän henkisyyden. Hänen uransa syntymästään Togossa papiksi vihkimiseen Eichstättissä on inspiroiva esimerkki monille. Hänen juurensa Togossa muokkaavat hänen näkökulmaansa ja työtään, erityisesti yhteisössä.

Togossa, jossa hän kasvoi, paikallinen pappi omistautui myös koulutusalalle ja edisti seminaarien perustamista. Nuorten integroituminen ja tukeminen kirkkoon on hänelle keskeinen huolenaihe. Hänen sitoutumisensa yhteisöön ei heijastu vain hänen työssään, vaan myös hänen henkilökohtaisessa ymmärryksessään kirkosta yhteenkuuluvuuden paikkana.

On mielenkiintoista nähdä, kuinka Postbauer-Hengin ja Seligenportenin yhteisöt hyötyvät pastori Dosseh-Anyronin lisätyöstä. Hänen nimityksensä ei ole vain voitto kirkoille, vaan myös merkki solidaarisuudesta ja yhteenkuuluvuudesta katolisessa yhteisössä.

Lopuksi totean, että isä Dosseh-Anyron ei ole vain pappi Togosta, hän on myös uskovainen mies, joka koskettaa uskoviensa sydämiä ja on mukana heidän hengellisellä matkallaan. Hänen sitoutumisensa on toivon säde katolisessa kirkossa, joka välittää myös toivoa ja luottamusta Soeurdetogo näyttävästi esitelty.