Saint Deodatus Mühldorfissa: Relic-asiantuntija säästää arvokkaita jäänteitä!

Saint Deodatus Mühldorfissa: Relic-asiantuntija säästää arvokkaita jäänteitä!

Saint Deodatus: Jäänne palaa kunniaan

Harvinaista Pyhän Deodatuksen kokovartaloa kunnostetaan parhaillaan Mühldorfin Pyhän Nikolauksen kirkossa. Reinhard Zehntner, tunnettu entisöijä ja pyhäinjäännösten valmistaja, on ottanut herkän tehtävän puhdistaa tämä vuosisatoja vanha jäänne ja palauttaa se alkuperäiseen kuntoonsa. Saint Deodatus, joka on esillä lasisessa pyhäkössä Sebastian-alttarilla, on tapahtumarikas historia, joka juontaa juurensa Rooman lähellä oleviin katakombeihin.

Deodatus ei selvinnyt ainoastaan ​​katakombin romahtamisesta, vaan myös Pyhän Nikolauksen seurakunnan kirkon katon dramaattisesta romahtamisesta vuonna 1768. Pyhän luut siirrettiin Salzburgin kautta Mühldorfiin vuonna 1745, jossa niitä on kunnioitettu siitä lähtien. Tämän jäännöksen hoidossa tapahtui kuitenkin myös outoja tapahtumia. 1950-luvulla pyhäinjäännöksen siivosivat vahingossa naiset, jotka luulivat maljan ”pyhän maaperän” lialta ja heittivät sen pois.

Uskonnolliset aarteet ja niiden tarinat

Jäännöskauppa oli kukoistavaa liiketoimintaa keskiajalla. Kuten verkkosivusto habsburger.net Raporttien mukaan pyhäinjäännösten kauppa oli usein naamioitu lahjoituksiksi tai varkaudeksi. Reliiktien kunnioittamisen vaikutus oli valtava: se ei ainoastaan ​​vahvistanut uskonnollista identiteettiä, vaan se houkutteli myös pyhiinvaeltajia ja taloudellista toimintaa.

Jäännösten etsiminen on kuitenkin herättänyt myös eettisiä huolenaiheita. Väärennökset olivat laajalle levinneitä, ja pyhäinjäännösten arvon tietävät papit olivat usein kaupan päätoimijoita. Hinnoittelu oli vaikeaa vertailukelpoisten arvojen puutteen vuoksi ja jäännöksistä kysyttiin usein tähtitieteellisiä summia. Esimerkki tästä on se, että Pyhän Antoniuksen luut arvostettiin kultaan varhaiskeskiajalla.

Käsityön mestariteos

Pyhän Deodatuksen pyhäinjäännöksen valmistelu asettaa Zehntnerille useita haasteita. Kunnostuksen aikana pyhäinjäännös säilytettiin sakristissa pyhäkön kanssa, jossa se jäi hetkeksi unohduksiin. Puumadot olivat saastuttaneet pyhäkön, mikä teki typen kaasutuksen välttämättömäksi. Yli 40 vuotta Münchenin muistomerkkitoimistossa työskennellyt ja intensiivisesti uskonnollisen kansantaiteen parissa työskennellyt Zehntner käyttää erikoistekniikoita jäännöksen puhdistamiseen ja entisöintiin.

Erityisen huomionarvoisia ovat pienet helmet, jotka koristavat Deodatuksen sormien ja varpaiden kärkiä – ainutlaatuinen ominaisuus, joka tekee jäännöksestä entistä arvokkaamman. Zehntner oppi pyhäinjäännösten asettamisen Altöttingin luostarin naisilta ja on sittemmin tehnyt itselleen mainetta restauroinnissa.

Restauroinnin lisäksi Zehntner työskenteli myös Mühldorf-museon näyttelyiden ja interaktiivisten paneelien parissa tehdäkseen pyhäinjäännöskultin ymmärrettävän. Tämä syvälle juurtunut perinne ei osoita vain ihmisten uskomuksia, vaan myös palvonnan ja talouden välistä historiallista yhteyttä. Aikana, jolloin jäännökset ovat edelleen olemassa kulttuurisina esineinä ja identiteetin symboleina, uskon ja liiketoiminnan välinen tasapaino tulee yhä tärkeämmäksi.

Lopuksi totean, että Pyhän Deodatuksen pyhäinjäännös ei ole vain kiehtova pala historiaa, vaan se tarjoaa myös välähdyksen henkisyyden ja taloudellisten etujen monimutkaisiin suhteisiin keskiajalla. Kunnostus ei ainoastaan ​​kaunista pyhäinjäännöä, vaan auttaa myös lisäämään tietoisuutta tällaisten pyhien esineiden arvosta ja merkityksestä.